Päivä 9/Day 9, 29.11.2023 Rauhansopimus ja UNI:n tilaisuus

Hyvää kaunista huomenta sinne kauniiseen ja rauhalliseen koti Suomeen.
Ymmärrän hyvin sanonnan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, vaikka näin ei ole sielläkään jokaisen kohdalla, kun joutuvat taistelemaan myös erilaisien ongelmien parissa.

Kuitenkin elämme maassa, jossa meidän ei tarvitse pelätä tulla kidnapatuksi, ei tarvitse pelätä sitä, että joku aseistettu ryhmä päättääkin yhtäkkiä, että maan politiikka ei käy ja käy sitä vastaan, siten että muutama poliitikko pääsee hengestään.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse maassamme pelätä tulla ryöstetyksi kadulla, vaikka käveletkin pimeällä kujalla turistina.

Eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat niitä asioita, jotka lisäävät riskien mahdollisuutta. Siksi jopa maan sisäisen turvallisuudenkin takia pitää ottaa kaikista koppi, eikä tehdä Suomestakin luokkayhteiskuntaa.

Olemme pohjoismaassa onnellisessa asemassa, mutta se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tulevaisuudessakin pitää kaikista huolta. Parantaa terveydenhuoltoa ja ottaa koppi kaikista heikommista.

No jätän lopun tästä aiheesta kirjoittamisen viimeiseen kirjoitukseen, joka tulee olemaan pidempi yhteenveto Kolumbian matkasta, tulen paneutumaan siinä vähän syvemmälle asioissa.

Tämän matkatarinan kirjoittamisen aloitin jälleen aamulla edellisestä päivästä, mutta jatkan tämän kirjoituksenkin kirjoittamista myöhemmin päivällä tai viimeistään lentokoneessa, aikataulun takia. Luovutamme huoneet jo aamulla, että pääsemme kipuamaan tai varmaan sinnekin menee jonkinnäköinen funikulaari, siis menemme korkealle vuorelle, mutta siitä sitten myöhemmin.

Tänään on lähtö kotiin Suomeen kahden lennon ja yli kolmen tunnin odottamisen jälkeen Pariisissa.

Jatkan siis vähän myöhemmin tätä kirjoitusta, eilen on ollut jälleen niin rikas päivä kaiken kaikkiaan.

Aloitimme päivämme jälleen aamutoimien ja palojen jälkeen. klo 8.30.

Patrizio oli järjestänyt meille tilaisuuden kuulla rauhanneuvotteluprosessista.

Oli mielenkiintoista kuulla, miten Kolumbiassa, jossa rauhansopimus tuli voimaan 2016 vieläkin on ryhmiä ja ihmisiä, jotka ovat aseistettuja ja valmiina tarttumaan niihin.

Pelkästään viime vuonna on ammuttu 10000 ihmistä ja tuhansia salamurhattu.

Ammattiyhdistysaktiiveja on jatkuvassa seurannassa ja uhkailut on ollut jatkuvaa. Myös monet ovat menettäneet henkensä joutuneensa salamurhatuiksi.

Tämä on Kolumbia!

Kuitenkin monet poliitikot yrittävät tehdä maasta paremman paikan elää kaikille ja monet poliitikot koittavat vastustaa kaikin tavoin muutosta.

Rauhanprosessistakin kirjoitan lisää myöhemmin.

Meidät oli kutsuttu tämän jälkeen Global Unionin tilaisuuteen, jossa oli monia unionin väkeä ja myös kutsuvieraita muista liitoista.
Tapahtumassa oli suurimpana puheenaiheena seksuaalivähemmistö ja heidän kohtaamisensa työpaikoilla.

Puheenvuoroissa korostui, kuinka tärkeää on oppia keitä he ovat ja miten heitä kohdellaan. Puheenvuoroissa oli myös siitä, että nämä asiat ovat vielä tabu ja varsinkin kun eletään Katolilaisessa yhteisössä.

Pidimme briiffin ja Patrizio, meidän loistava isäntä lähti kotiin, päivää aikaisemmin kuin me.

Luovutimme hänelle pienen muiston, vaikka näemme hänet helmikuussa jo SASK:n kansainvälisyys päivillä, johon me kaikki olemme jo ilmoittautuneet.

Sain myös kunnian ottaa SASK:n käyttöön kuvan kamerallani Diazista.

Matkasta väsyneitä, mutta niin onnellisia lähettiläitä ovat päässeet kolumbialaiseen tunnelmaan.

Niin kaunis, niin raadollinen, niin eriarvoinen, niin lämmin, niin vaarallinen ja niin ystävällinen Kolumbia.

Niinkuin Patricio sanoi.

This is Colombia.

Kävimme vielä illalla pitsalla turistien suosimalla kävelykadulla, ostoskeskuksen vieressä jossa olimme vierailleet jo aikaisempana päivänä.

Tämä matkalainen olikin jo valmis heittämään päivän pölyt ja menemään vällyjen alle. Viimeinen yö hotellissa jäljellä., seuraavana mennäänkin korkealle, voisi jopa sanoa, että olen kerrankin huipulla. yli kolme kilometriä metriä pinnasta. Montserrate odottaa heti aamulla lähettiläitä korkealle.